*Osallistuminen tapahtumaan saatu
Osallistuin lauantaina 28.8 Red Bull 400 -juoksutapahtumaan, jota mainostettiin lauseella "elämäsi rankin 400 metriä” ja pitihän minun korkeanpainakammoisena lähteä tämä juoksu kokemaan.
Minulla on ollut tavoitteena osallistua joka vuosi johonkin uuteen juoksutapahtumaan. Viime vuonna se oli hallimaraton Tampereella, jossa tuli juostua 142 kierrosta ympäri rataa. Tänä
vuonna tapahtumaksi valikoitui Red Bull 400 -juoksutapahtuma, jossa edessä oli pystysuora nousu Lahden suurmäen huipulle. Ei muuta kuin numero rintaan ja mittaamaan omaa
suorituskykyä ja korkeanpaikan sietokykyä.
Yleensä lähden jo edellisenä päivänä tapahtumapaikkakunnalle, mutta tällä kertaa lähdimme
vasta aamiaisen jälkeen ajamaan kohti Lahtea ja Lahden urheilukeskusta, jossa tapahtuma-alue sijaitsi. Kisa-alueelle saavuttua hain numerolapun ja juoksupaidan. Ruuhkaa ei ollut, vaikka juoksijoita oli eri matkoille ilmoittautunut yli 1000. Yksilökisan lisäksi tapahtumassa oli vaihtoehtona juosta myös viesti, jossa jokainen 4:stä juoksijasta juoksee 100 metrin pätkän.
Numerolapun saatuani kävin katsastamassa hyppyrimäen ja napsin muutamia kuvia. Mäkeä katsellessa alkoi fiilis nousta, mutta samalla myös jännitys ja paine. Mihin olin taas itseni laittanut? Miten selviän juoksusta?
En oikein tiennyt, miten valmistautua lyhytkestoiseen mäkijuoksuun. Mietin, juoksenko kevyillä lenkkareilla vai polkujuoksukengillä? Otanko hanskat vai en? Miten lämmitellä? Mitä uskallan
syödä ennen juoksua, ettei ruoka ole kurkussa mäkeä kivutessa.
Päädyin juoksemaan polkujuoksukengillä, koska ne tuntuivat pitävän peremmin kuin lenkkarit testatessani juoksualustaa. Järjestäjä suositteli hanskojen käyttöä, joten päädyin juoksemaan hanskat kädessä. Ja se kyllä kannatti, sillä hanskoilla sai hyvän otteen narusta. Tein
huolellisen 30 minuutin alkulämmittelyn, koska en halunnut, että jalat krappaa juoksun aikana. Koska minulla on korkeanpaikankammo, oli syke jännityksestä korkealla, eikä ruoka oikein
maistunut enää aamupalan jälkeen. Vedin päivän proteiinijuomalla, banaanilla ja Nosthin vauhtikarkeilla sekä urheilujuomalla. Olen juossut paljon ylämäkiä ja kestävyyskuntoakin on, joten juokseminen ylämäkeen ei niinkään mietityttänyt tai pelottanut, mutta korkeus pelotti. Pohdin ehkä vähän liikaakin, missä kohtaa alkaa huimaamaan tai pelottamaan.
ALKUKILPAILU Yksilösarjojen alkukilpailujen lähtöjä oli lisätty ja niitä juostiin kymmenen. Finaalien osallistujamärää oli pienenetty ja sekä A- että B-finaaliin pääsi 30 juoksijaa. Juoksin naisten ensimmäisessä lähdössä, joten omaa lähtöä ei tarvinnut kovin kauaa odottaa, eikä jännittää. Ohjatun alkulämmittelyn jälkeen siirryimme noin 30 juoksin ryhmässä lähtöalueelle. Lähdössä juoksijoiden keskuudessa oli aistittavissa jännitystä ja ehkä pientä pelkoakin. Lähtöviivalla
seisoessa alkoi itselle tulla olo, että mihin sitä on itsensä taas laittanut. Mies antoi ohjeeksi, että juokse hiljaa, niin sun ei tartte juosta toista kertaa ja päästään ajoissa mökille. Tosi hyvää kannustusta kotijoukoilta!
Olin miettinyt etukäteen, miten lähden mäkeä kipuamaan. Koska alkuun juostiin alamäkeä, päätin juosta sen rauhallisesti ja rennosti rullaten. En pitänyt kiirettä ja annoin muiden kiirehtiä, sillä en halunnut happoja heti alkumatkasta jalkoihin, enkä halunnut myöskään kompuroida liian lujassa alkuvauhdisssa. Alamäen ja lyhyen tasaisen pätkän jälkeen tavoitteena oli juosta pystyssä niin pitkään kuin voin ja sitten siirtyä kipuamaan nelinkontin eteen päin. Pystyinkin juoksemaan melkein 200 metrin kyltille saakka ja siitä eteenpäin etenin nelinkotin karhunkävelynä eteenpäin. Verkosta ei voinut oikein ottaa kunnolla kiinni, koska se jousti ylöspäin. Helpointa oli edetä karhunkävelyä. Matkan aikana en uskaltanut katsoa sivulle, enkä alaspäin, sillä sen verran minua hirvitti. Katse oli siis tiukasti köydessä, mutta välillä hain katseella maalia. Vähitellen huippu lähestyi ja samalla myös jyrkkyys alkoi loittonemaan, joten
loppumatkan pystyi jälleen etenemään pystyssä. Pystyin etenemään suht tasaista vauhtia koko matkan kohtia maalia, joka sijaitsi alastulomäen huipulla. Maliin selvisin ajassa 3:20.
Olo oli helpottunut, mä selvisin! Hieman kipuaminen tuntui jaloissa ja hengästytti, mutta muuten olo oli hyvä. Nousu ei myöskään ollut niin paha kuin olin kuvitellut.
B-FINAALI Viimeisen erän jälkeen, nousi hikikarpalot otsalle, kun tajusin, että pääsin B-finaaliin kolmanneksi viimeisenä juoksijana. Oli ihan varma, että en pääse jatkoon, mutta toisin kävi.
En siis myöskään noudattanut mieheni ohjetta, emmekä päässeet lähtemään mökille ajoissa.
Ei auttanut muu, kuin huilata ja kerätä rohkeutta seuraavaan juoksuun, jossa juostaan vauhtimäen huipulle asti. Odotusaika oli pitkä, sillä finaalit juostiin vasta klo 19.45 suurmäen iltavalaistuksessa. Ennen juoksua ei ruoka maittanut, joten tankkasin banaanilla ja urheilujuomalla. Ennen juoksua tein jälleen 30 minuutin huolellisen lämmittelyn. Juoksusuunnitelma oli sama kuin alkukilpailussa eli rennosti ja rauhallisesti matkaan ja sitten
vähitellen vauhtia lisäten kohti alastulomäen huippua. Mäkeä aloin kiivetä joukon viimeisenä, mutta se ei minua haitannut. Pystyin jälleen juoksemaan pystyssä melkein 200 metrin kyltille ja siitä etenin reipasta karhunkävelyä eteenpäin ja samalla aloin vähitellen saavuttaa ja ohittaa muita juoksijoita. Alastulomäen huipulta alkoi uusi ja tuntematon urakka kohti suurmäen huippua. Etukäteen oli annettu ohjeeksi valita joko vasen tai oikea kaista, eikä kaistaa saanut vaihtaa enää kesken matkaa. Valitsin vasemman puoleisen kaistan ja etenin ylös karhunkävelynä, sillä pystyasennossa en uskaltanut edetä. Katse oli tiukasti mäessä, sillä
muualle en uskaltanut katsoa. Pientä ruuhkaa oli mäen loppuosuudella, mutta yllättävän hyvin pystyin muutamia juoksijoita ohittamaan vielä viimeisen 20 metrin aikana. Maalin saavutin helpottuneena ajassa 5:42. Nopeasti kiipesin puomin vierestä tornin suojaan ja hengähdin hetken. Nyt oli jalat hapoilla, sydän pomppi ja päässä pyöri. Hengähdystauon jälkeen otin vesimukin käteen ja lähdin hissillä alas voittajan fiiliksellä. Mä tein sen ja uskalsin juosta ylös asti! Stadioinille päästyäni näin valotaululta, että olin hienosti B-finaalin kymmenes. Hyvä ja tasainen juoksu tuotti tulosta.
FIILIS JUOKSUN JÄLKEEN Juoksun jälkeen olo oli hyvä, eikä juoksu tuntunut pahemmin jaloissa. Huolellinen lämmittely, sopiva vauhti alkumatkasta ja hyvä kestävyyskunto varmasti auttoivat asiaa, samoin
RecoveryPump palautusjärjestelmämn käyttö juoksujen välissä. RecoveryPump on lymfaattista kompressiota hyödyntävä palautusjärjestelmä, jolla nopeutetaan aineenvaihduntaa,
helpotetaan rasituksesta johtuvaa lihaskipua ja vähennetään turvotusta. Keho kävi loppuillan
kierroksilla, eikä ruokakaan maistunut ennen kuin pääsin mökille.
Sää suosi koko päivän tapahtumaa. Aurinko paistoi ja mittari näytti + 20 astetta vielä illan
hämärtyessäkin. Kisa oli hyvin ja turvallisesti järjestetty. Ennen tapahtumaa sai sähköpostiin juoksijanoppaan, jossa oli ohjeet ja säännöt selkeästi kerrottu. Paikan päällä pauhaava musiikki ja juontajien höpöttely antoi kivasti virtaa ja fiilistä. Kiva ja mielenkiintoinen tapahtuma. Vaikka heti kisan jälkeen mietin ylhäällä tornissa ollessani, etten ikinä enää tule uudestaan, niin kotimatkalla jo suunnittelin juoksevani uudestaan. Täytyyhän sitä lähteä ensi vuonna aikaa ja sijoitusta parantamaan eli ei muuta kuin ensi vuonna uudestaan!
-pia-
Comments