Siirsin vanhasta blogistani Tokion maratonin kisaraportin vuodelta 2017 tänne uuteen blogiin. Nyt kaikki World Marathon Major-sarjan juoksujen kisaraportit löytyy samasta paikasta.
Matka
Varasin juoksumatkan Välimatkojen kautta. Matkapakettini sisälsi osanoton maratonille, kuljetuksen lähtöpaikalle ja maalista hotellille, lennot, lentokenttäkuljetukset, hotellin + aamupalat, kaupunkikierroksen ja sisäänpääsyn kylpylään. Näiden lisäksi ostin myös lipun After Run Partyyn. Ennen maratonia kotiin tuli postissa tuhti paketti karttoja, esitteitä ja osallistujan opas tapahtuman järjestäjältä.
Hieman minua mietitytti ja jännitti, mihin olin lähdössä ja kenen kanssa. Tulevista matkakumppaneista ei ollut aavistustakaan ja myös Tokion suunnalta tulleet lukuisat ohjeet pistivät miettimään, mihin sitä olenkaan menossa. Tapahtuma oli myös ensimmäinen iso juoksutapahtuma, johon osallistuin.
Torstaina 23.2 pienen jännityksen vallassa lähdin kohti Tokiota Finnairin suoralla lennolla. Lentoaika oli yhdeksän tuntia ja risat. Aikaero maiden välillä oli seitsemän tuntia.
Tokioon Naritan kentälle saavuimme perjantaina 24.2 puoliltapäivin. Meidät otti vastaan aurinkoinen ja lämmin kevätsää. Kentällä tapasin myös muut Välimatkojen matkalla mukana olevat juoksijat. Meitä oli pieni, mutta mukava juoksuporukka. Lentokentältä menimme taksilla hotellille, joka sijaitsi Tokion lahdella Odaiba tekosaarella. Majoittauduimme Grand Nikko Tokyo Daiba hotelliin. Hotellissa oli kuntosali ja spa-osasto. Hotellin lähellä oli metroasema ja useampi kauppakeskus sekä hyvät lenkkeily mahdollisuudet.
Expo
Hotellilta oli noin 30 minuutin kävelymatka Expoon, jonne kävelimme porukalla hakemaan juoksunumerot ja fiilistelemään juoksutunnelmaa. Kävelylenkki Expoon ja takaisin hotellille teki hyvää pitkän lentomatkan jälkeen. Numeron ja paidan hakuun ei mennyt kuin hetki, mutta näyttelypuoleen tutustuessa ja kuvia räpsiessä menikin sitten enemmän aikaa. Illalla kävimme vielä maistelemassa sushia Japanissa, kun olimme.
Turistina
Lauantaina 25.2 heräsin virkeänä nukuttuani kellonympäri. Runsaan aamupalan jälkeen lähdimme aurinkoisessa ja lämpimässä säässä tutustumaan Tokion nähtävyyksiin. Samalla sain ajatukseni pois tulevasta juoksusta. Otimme metron Shibuya:n alueelle, jossa kiertelimme pitkin ja poikin katuja ja ihmetellen maailmanmenoa sekä ihaillen kukkivia kirsikkapuita. Shibuyan rautatieaseman luoteiskulmassa sijaitsi yksi maailman kuuluisimmista risteyksistä, jossa jalankulkijat voivat ylittää kadut kerralla joka suuntaan. Yllättävän paljon olikin porukkaa ylittämässä risteystä sekä kuvaamassa risteystä. Lounaan jälkeen palasimme takaisin hotellille.
Illansuussa tein rannalla noin tunnin kävelyjuoksulenkin ja otin myös muutamia avaavia vetoja. Nautin kauniista rantamaisemasta auringon laskiessa Tokion lahdelle. Lenkin jälkeen kävimme pizzalla ja ennen nukkumaan menoa katsastin vielä maratonin reitin ja laitoin juoksuvarusteet valmiiksi. Uni tuli silmään nopeasti, mutta pari kertaa heräsin nähden unta tulevasta juoksusta.
Maraton
Sunnuntaina 26.2 oli odotettu maratonpäivä. Herätyskello soi kello 5:30 ja varmuudeksi olin laittanut vielä pari ylimääräistä herätystä, etten vain nukkuisi pommiin. Herätyksen jälkeen juoksukamat niskaan ja kello 6:00 olin jo aamupalalla hotellin ylimmässä kerroksessa, josta oli mahtavat maisemat Tokion lahdelle. Kello 6:45 lähti bussikuljetus hotellilta kohti lähtöaluetta. Bussimatka kesti puolisen tuntia ja matkalla sain vielä hyviä vinkkejä juoksuun muilta juoksijoilta.
Osallistuin nyt tosiaan ensimmäistä kertaa isoon maratontapahtumaan, joten hieman meikäläistä jännitti, kun en oikein tiennyt, mitä tuleman piti. Saavuttuamme lähtöalueelle, etsin oman porttini ja jäin jonottamaan monen muun juoksijan kanssa turvatarkastusta ennen huolto- ja lähtöalueelle pääsyä. Perhosia lenteli vatsassa, kun mietin, mistä löydän oman tavarasäilytyksen ja missä saan vaihdettua loput juoksukamat sekä missä on lähtöporttini. Pientä säätöä ja etsimistä oli ja pari kertaa jouduin kysymään neuvoa, mutta lopulta kaikki meni hyvin ja ehdin hyvissä ajoin lähtöön. Vaatteiden vaihdon jälkeen jäin wc-jonoon, mutta kellon tikittäessä uhkaavasti, päätinkin viedä ensin varusteet säilytykseen, mikä olikin viisas ratkaisu. Varusteet oli helppo ja nopea jättää rekan lavalle.
Lähtöalueelle saavuin noin varttia ennen starttia. Vähän oli orpo-olo itsekseni lähtöalueen tiiviissä tunnelmassa. Eurooppalaisia eikä naisia pahemmin ympärilläni näkynyt, mutta fiilis oli aivan mahtava. Ensin matkaan lähtivät pyörätuolikelaajat ja sitten eliittiryhmä. Lähtöviivan ylitin noin kello 9:15.
Lähdössä oli vähän ahdasta, mutta yllättävän nopeasti pääsin juoksemaan omaa rytmiäni. Ensimmäiset kymmenen kilometriä juostiin loivaan alamäkeen, mikä sopi minulle hyvin. Sain heti juoksurytmistä kiinni ja muutenkin juoksu tuntui koko matkan helpolta ja rennolta. Reitti oli tasainen ja nopea, eikä mäkiä oikeastaan ollut, vain muutama loiva nyppylä. Välillä oli myös pitkää suoraa katua edessä ja välillä jyrkkiä mutkia. Etukäteen mietin, että miten pystyn juoksemaan omaa rytmiäni näin isossa porukassa, mutta hyvin oli tilaa juosta. Olihan kadut avattu meille juoksijoille! Vain lähdössä ja loppusuoralla sekä joissa mutkakohdissa oli vähän
ruuhkaa. Reitti kulki Tokion kuuluisampien nähtävyyksien ohi ja silmä kyllä lepäsi maisemia ihaillessa, mutta kuvia en kuitenkaan alkanut napsimaan! Yleisöä riitti koko matkan ajan ja kannustus sai vipinää tossuihin. Myös läpsyjä tuli jaettua ihan urakalla, varsinkin lapsien kanssa.
Matkanvarrella oli aivan huikea tunnelma! Oli musiikkia, tanssia, rummutusta ja ihmiset jakoivat pieniä välipaloja pitkin matkaa muun muassa hedelmiä, karkkia ja leivonnaisia. Itse pysyttelin järjestäjien tarjoilussa, juoden jokaisella huoltopisteellä puoli mukia vettä ja urheilujuomaa. Viimeisellä huoltopisteellä jätin juomatta, koska juoksu tuntui hyvältä ja maali häämötti jo edessä. Matkan varalle oli sekä yleisöllä että järjestäjillä tarjolla kylmägeelisuihketta juoksijoille. Minäkin otin kylmägeelisuihketta pari kertaa polveeni loppumatkasta ihan vaan varmuudeksi. Matkan aikana bongasin monia satuhamoja ja oli siellä muutama pukumieskin salkun kanssa juoksemassa. Yllättävän monta näkövammaista oli myös opasjuoksijan kanssa juoksemassa. Maaliin päästyäni saimme niskaan Tokion maraton pyyhkeen ja mitalin kaulaan sekä pientä evästä. Koko matkan maalialueelta huoltoalueelle toimitsijat onnittelivat ja taputtivat meille juoksijoille. Mahtava tunnelma lähdöstä maaliin!
Oma juoksu sujui hyvin. Loppuaikani oli 4.03.16 ja jälleen kerran tuo neljän tunnin alitus jäi niin lähelle. Juoksu oli elämäni helpoin maraton ja ensimmäistä kertaa en ajatellut maalissa, että tämä on viimeinen maraton, jonka juoksen! Missään vaiheessa matkaa ei ollut ongelmia ja juoksu tuntui todella hyvältä ja helpolta. Juoksuasento pysyi hyvänä koko matkan ajan eli lihaskuntotreenistä on ollut apua! Keskivauhti oli noin 5.40/ kilometri ja keskisyke oli 150. Kaloreita paloi matkan aikana noin 2 100. Ensimmäisen kympin juoksin 55:24, kahdenkympin kohdalla aika oli 1:51:29 ja kolmenkympin kohdalla 2:51:08 eli hieman vauhti hiipui loppua kohden, mutta missään vaiheessa ei tullut sippausta. Se vähän jälkikäteen harmittaa, että en lopussa kiristänyt, vaikka voimia olisi ollut! Taisin nauttia liikaa maisemista ja tunnelmasta! Aurinkoinen sää suosi meitä noin 35 000 juoksijaa ja sain jopa rusketusraidat. Järjestelyt sujuivat japanilaiseen tapaan järjestelmällisesti ja ystävällisesti. Hyvin järjestetty kisa.
Hotellille palasin kello 15:00 maissa väsyneenä, nälkäisenä ja onnellisena. Suihkun ja pienen välipalan jälkeen olin valmiina After Run Partyihin, jonne hotelliltamme oli kuljetus. Tilaisuus järjestettiin japanilaisessa puutarhassa ja tarjolla oli japanilaista ruokaa ja juomia sekä japanilaista ohjelmaa. Ilta päättyi japanilaiseen rumpu "Wadaiko" esitykseen. Unta ei taaskaan tarvinnut kovin kauaa odotella.
Kaupunkikierros
Maanantaina 27.2 heräsin virkeänä, eikä eilisestä juoksusta ollut tietoakaan kropassa. Aamupalan jälkeen oli vuorossa retkipäivä Harri-oppaan johdolla. Retki alkoi kalamarkkinoilta, josta siirryimme metrolla Sumo Halliin tutustumaan sumopainin maailmaan. Sitä tunsi itsensä pieneksi ihmetellessään sumopainijoiden käsien ja jalkojen kokoa! Ennen lounasta teimme vielä pienen kierroksen läheisessä puistossa, jossa oli kevättä ilmassa orvokkien, esikoiden ja kirsikkapuiden kukkiessa. Lounaan jälkeen matka jatkui Asakusan alueen kautta Skytreen, maailman toiseksi korkeimpaan rakennelmaan, joka kohoaa 634 metrin korkeuteen. Korkeanpaikankammoisena mietin, että uskallanko nousta huipuille. Onneksi nousin, sillä maisemat olivat upeat pilvisestä säästä huolimatta. Auringon laskiessa risteilimme takaisin hotellisaarellemme. Illalla kävimme vielä porukalla päivälliselle.
Tiistaina 28.2 lähdimme aamupalan jälkeen tutustumaan jälleen Tokion nähtävyyksiin Ginzan ja Kamiyachon sekä Shinjukun alueille. Kiertelimme taas pitkin ja poikin katuja ja askelia kertyikin mittariin 25 000 eli pienoinen lenkki tuli tehtyä! Hotellille saavuttuani sain kokea miltä tuntuu maanjäristys. Sängyllä maatessani alkoi yks kaks kristallikruunu katossa heilua ja lattia täristä 5,6 richterin järistyksessä. Hetken sinä mietti, että mitä tehdä, mutta onneksi järistys loppui aika nopeasti. Ilta kului tutustuen japanilaiseen kylpyläkulttuuriin Ooedo Onsen Monogatai kylpylässä. Jokainen vaihtoi pukuhuoneessa "Yukatan" päälleen ja sen jälkeen mentiin. yhteisen alueen kautta kylpylän puolelle. Pukuhuoneessa riisuttiin "Yukata" pois ja siirryttiin peseytymään. Kylpylästä löytyi sekä sisä- että ulkoaltaita kylmästä kuumaan. Alueella oli myös kaksi saunaa, höyrysauna ja suomalainen "loyly sauna", jossa ei kuitenkaan voinut heittä löylyä ja mittari näytti 80 astetta. Kylpylässä oli mahdollisuus myös hierontaan ja erilaisiin hoitoihin sekä rentoutumiseen suolakivien päällä. Harmi, että tajusin nuo suolakivet vasta pois lähtiessä, enkä päässyt niitä kokeilemaan. Yhteisellä alueelle oli useita erilaisia ravintoloita, mahdollisuus pelata japanilaisia pelejä sekä ostaa matkamuistoja. Tutustuminen japanilaiseen kylpyläperinteeseen oli mielenkiintoinen kokemus!
Keskiviikkona 1.3 oli aika sanoa hyvästit keväiselle Tokiolle ja palata kotiin. Reissu oli mukava ja kotiin palasin monta kokemusta ja elämystä rikkaampana. Sain myös uusia vinkkejä harjoitteluuni ja matka poiki myös idean juosta Wold Marathon Majorsin, joka koostuu kuudesta maailman suurimmasta maratonista: Berliini, Boston, Chicago, Lontoo, New York ja Tokio.
-pia-
